Nuortenkirja Kielletyn kaupungin aarre

Ensimmäisen Kiinaan sijoittuvan seikkailutarinan kirjoitin keisariajan Kiinasta. Teos sai nimekseen Kielletyn kaupungin aarre. Kirja on siis viides teos Seikkailuja maailmalla -kirjasarjassani.

Kielletyn kaupungin aarre vie lukijansa tietysti Pekingin - kiinalaisittain Beijingin - vanhaan keisariajan salaperäiseen ihmeeseen Kiellettyyn kaupunkiin. Toki kirjassa kierretään ennen sitä monia muita Pekingin keskeisiä maamerkkejä kuten Kiinan muuri, Keisarillinen Kesäpalatsi eli Yiheyuan, Taivaan temppeli eli Tiantan, Taivaallisen rauhan aukio eli Tiananmen ja hutongit, nuo vanhan Pekingin ahtaat sokkeloiset kujat. Kirjan juoni lähtee kuuluisan Ming-dynastian keisarihaudoilta. Seikkailussa etsitään keisari Yonglen aarretta.

"Kiinan yksinvaltiaat keisarit asuivat ja hallitsivat Pekingin Kielletyssä kaupungissa. Nimensä mukaisesti tuo vallihaudoilla ja muureilla suojattu alue oli kuoleman uhalla tavalliselta kansalta kielletty. Nykyisin keisariajan loistoa ja ihmeitä pääsevät Kiellettyyn kaupunkiin ja muihin pyhiin paikkoihin ihailemaan ja ihmettelemään myös turistit.

Kaksoset Heta ja Aapo ovat matkustaneet isovanhempiensa mukana Pekingiin. Ming-dynastian keisarihaudoilla he kuulevat tarun 1400-luvulla hallinneen keisari Yonglen aarteesta. Sitä vartioivat kiinalaisen jumaluustaruston taruolennot ja pedot. Jos uskaltaa niitä uhmata, voi löytää tuon ikivanhan aarteen. Tarun mukaan aarteen löytyminen tekee Kiinasta maailman mahtavimman valtion.

Keisarien Kesäpalatsissa Heta ja Aapo pääsevät uskaliaan tempauksen avulla aarteen jäljille. Salaperäisessä Kielletyssä kaupungissa he onnistuvat selvittämään vuosisatoja vanhan salaisuuden."

Myös tämän teoksen - kuten sarjan aikaisempienkin teosten - tapahtumapaikat ovat pääosin todellisia. Ne perustuvat omaan matkakokemukseeni Kiinasta, jota pidän todella mielenkiintoisena maana, vaikka olenkin päässyt sitä raapaisemaan vain hyvin pinnallisesti pieneltä osin. Kirjassa on myös varsin runsas värivalokuvakuvitus kerrotuista kohteista. Kirja on siten nykyajan tapaan reality-sovellus seikkailukirjasta. Siten se toiminee matka- ja kohdekuvauksenakin fiktiivisen seikkailutarinansa ohessa.

Tulkoon tässä yhteydessä kuitenkin todettua kirjan yksi tahallinen, mahdollinen harhaanjohtavuus. Kirjassa aarteena metsästetty kruunu ei ole keisari Yonglen, vaan hänen puolisonsa. Jos tuo keisarinnan kruunu kirjassa kerrotun tarun mukaisesti johdattelee maailman valtiaaksi, niin tuskinpa se paljon erehtyy, sillä "jokaisen keisarin takaa löytyy aina keisarinna", todellinen vallankäyttäjä.

Kirjan ensimmäinen painos on jälleen julkaistu vain e-kirjana ja löytyy ainakin Elisa Kirjan palvelusta. Kirja on hinnoiteltu todella edulliseksi ajatellen nuorta lukijakuntaa. Kirjan julkaisija on Naruska Saivo Oy.

Valitettavasti julkinen kirjastolaitos ei ole vieläkään herännyt sähköisen kirjan aikakauteen. Se näyttää puuhastelevan erään yksityisen verkkovälittäjän kanssa, mutta siitähän ei synny toimivaa e-kirjastoa. Sen seurauksena nykytilanne on se, että vain vähäinen osa julkaistavista e-kirjoista tulee kirjaston käyttäjien ulottuville. Häpeällistä!

Pitäisi kiireesti käynnistää käytännön toimet, joilla vaikkapa Kansalliskirjaston kylkeen synnytettäisiin valtakunnallinen e-kirjasto koko kansan tarpeisiin. Saataisiin kansantaloudellisesti kustannustehokas palvelu, joka kykenisi tasapuolisesti tyydyttämään kansalaisten tarpeet asuinpaikasta riippumatta. Ei ole mitään järkeä pyrkiä toteuttamaan kuntakohtaiseen jaotteluun perustuvaa e-kirjastolaitosta, sillä e-kirja ei ole paikkaan sidottu tuote. Ei ole myöskään järkevää toteuttaa e-kirjastoa siltä pohjalta, että siinä välikäsinä olisivat kaupalliset e-kirjavälittäjät aiheuttamassa täysin tarpeetonta lisäkulua. Onkohan kirjastolaitoksen hidasteluun syynä se, että kirjastosektorin nykytoimijoilla ei ole riittävää tieto- ja osaamispohjaa? Vai onko syy vielä proosallisempi - siis se, että e-kirjan yleistyminen uhkaa omaa henkilökohtaista työsuhdetta?

31.1.2014
Matti Uurinmäki

Kiina - Peking - Kielletty kaupunki

Muutama vuosi sitten tein vaimoni kanssa kiertomatkan Kiinassa. Matkaohjelma oli mielestäni erinomainen ja matkan laatu-hinta-suhde maksajankin kannalta kohdallaan. Jonkinlaisena lisäbonuksena pidin sitä, että oppaaksemme sattui Taisto S., joka oli tuttu aikaisemmalta Venezuelan matkalta. Taisto on hyvä opas eikä pettänyt odotuksia tälläkään kerralla.

Kierros alkoi Pekingistä - kiinalaisittain nimi käsittääkseni on Beijing eli pohjoinen kaupunki. Aikoinaanhan keisarien hallitessa pääkaupunkina oli välillä myös Nanjing eli eteläinen kaupunki. Pekingissä oli lukuisia erinomaisia tutustumiskohteita. Ehkä myöhemmin pureudun joihinkin niistä syvällisemminkin, mutta luetellaan niitä nyt aluksi: Kiinan muuri, Kielletty kaupunki, Kesäpalatsi, Taivaan temppeli, hutongit, Taivaallisen rauhan aukio (Tiananmen), Kellotorni, olympialaisten tienoo, silkkitehdas, posliinitehdas (cloisonne), helmikasvattamo, Pekingin ankan maistelu ja niin edespäin. Tiukka ohjelma, paljon nähtävää, koettavaa ja sulateltavaa.

Pekingistä matkamme jatkui Xi'aniin. Kaikki nykyään tuon vanhan silkkitien päätekaupungin tuntevat. Jos ei silkkitiestä, niin ainakin terrakottasotilaista. Kiinalaisten valtioiden yhdistäjä oli aikansa mahtimies - siis runsas 2000 vuotta sitten. Omaksi kuolemattomaksi kunniakseen hän teetätti valtaisan terrakotta-armeijan, jonka tuli vahtia hänen hautaansa. Kohdehan on nykyään yksi maailman tunnetuimmista nähtävyyksistä, joten keisari onnistui erinomaisesti kuolemattomuuden tavoittelussa.

Seuraava etappi kierroksella oli Guilin tai oikeastaan sen lähettyvillä virtaava Li-joki. Tämä jokihan kiemurtelee uskomattoman sokeritoppavuorimaiseman läpi. Luonnonkauneutta parhaimmillaan. Onneksi se joelta katseltuna on säilynyt kohtuullisen hyvin. Ainoa häiritsevä tekijä on, että joella lipuu kokonainen armada turistilaivoja. Sananmukaisesti silmänkantamaton jono. Ehkä joka päivä, sitä en tiedä. No, onhan toki toisillakin oikeus nauttia samasta suurenmoisesta maisemasta kuin itsekin. Joen varressa maalaiskansa elää omaa elämäänsä. Siihen kuuluu edelleen kalastaminen merimetsoja apuna käyttäen, vaikka se kai onkin eläinrääkkäyksenä kiellettyä.

Hangzhou oli seuraava kaupunki, jossa pysähdyimme. Upeita, vanhoja temppeleitä. Kiinan kenties kaikkein pyhin järvi - Länsijärvi -, jolla oli mahtava iltashow veden pinnan tasolla. Todella, todella upea. Teeviljelmiä, joista jo aikoinaan oli keisarille toimitettu maailman parasta teetä.

Lopuksi Shanghai. Tuo villinä, vapaana, estottomana, vauhdikkaana, mutta myös rikollisena tunnettu satamakaupunki. Viimeistään Shanghaissa vakuuttuu Kiinan taloudellisesta mahdista ja vauhdista. Toki hurjaa rakentamista näkyi niin Pekingissä, Xi'anissa kuin Hangzhoussa, mutta Shanghai pilvenpiirtäjineen on sittenkin omaa luokkaansa. Useimmat pilvenpiirtäjät keskittyvät samalle alueelle - Pudongiin -, joten sekin lisää niiden vaikuttavuutta. Illalla niiden väriloisto heijastuu Huangpu-joen tummasta pinnasta. Omalla tavallaan yhtä vaikuttava on joen toinen ranta, jossa sijaitsee maailman kuulu The Bund, siirtomaa-ajan pääkatu loisteliaine pankkeineen ja ravintoloineen, joissa kummassakaan raha ei merkinnyt mitään, mutta samalla kaikkea.

Kiina oli niin mielenkiintoinen kokemus, että se tietysti saa sijansa nuortenkirjoissani. Todennäköisesti useammassa kuin yhdessä, sillä niin erilaista ja niin kiehtovaa oli päästä näkemään ja kokemaan Kiinan eri puolia.

Matti Uurinmäki
30.1.2014

Kilimanjaron sankari - nuorten seikkailukirja

Afrikan reissun pohjalta julkaisin toisenkin nuortenkirjan. Serengetin salametsästäjät -kirjassa päähenkilönä oli tyttö, tässä toisessa kirjassa - Kilimanjaron sankari - vuorivaelluksella seikkailee poika. Toivon näiden kirjojen seikkailun ohella tarjoavan myös jonkinlaisen tietopaketin kuvaamistaan Afrikan seuduista.

Kilimanjaron sankari -teosta voi lyhyesti kuvailla näin:

"Taavi lähtee vaarinsa tueksi vaativalle vuorivaellukselle, jossa tavoitteena on nousta Kilimanjarolle, Afrikan korkeimmalle vuorelle. Sen ylin huippu Uhuru Peak - Vapauden huippu - kohoaa lähes 6000 metriin. Kun liikutaan Alppejakin korkeammalla happiköyhässä ilmassa, on suuri riski saada hengenvaarallinen vuoristotauti.

Vaelluksella Taavi päätyy myös auttamaan ahdinkoon joutunutta afrikanpuhvelin vasikkaa, mutta joutuu samalla silmätysten tämän emon kanssa. Puhvelia pidetään Afrikan vaarallisimpiin kuuluvana eläimenä. Kilimanjaron huipulla tapahtuu onnettomuus ja retkitoveri joutuu hengenvaaraan. Taavin neuvokkuus ja rohkeus pelastavat hänet."

Kirjan kuvaamat tapahtumapaikat ovat todellisia. Vaelluskuvaus perustuu omakohtaiseen kokemukseeni - ja elämykseen. Kirjassa on varsin paljon värivalokuvia Kilimanjarolta, joten kirja toivottavasti seikkailun ohessa tarjoaa tietopaketin vaeltamisesta Kilimanjarolla.

16.1.2014
Matti Uurinmäki

Arikan safari 12 - Serengeti - Gepardit, maailman nopeimmat

Kolmantena Serengeti-päivänä halusimme lähteä Moru-kopjen suunnalle Serengetin eteläisempiin osiin. Olimme safarikertomuksista saaneet sellaisen käsityksen, että Morun seutu on sekä kaunista katsella että eläinrikasta.

Kieltämättä nämä ennakkotiedot pitivät paikkansa. Morulla on useita viehättäviä kopjemuodostelmia - sekä isoja että pieniä. Emme kylläkään käyneet niihin jalkaisin tutustumassa - lieneekö se edes luvallista - lukuun ottamatta erästä, jossa oli maasaiden luolamaalauksia.

Kaikkein mahtavin kokemus tällä safariajolla oli gepardien kohtaaminen. Kuljettajamme sai jälleen vinkin radiopuhelimensa kautta. Ajoimme melkoista vauhtia muutamia kilometrejä pomppuista ajouraa. Sitten tulimme pienehköön jokilaaksoon, ylitimme tuon puropahasen - ja vastarannan savanniniityllä näimme istumassa kolme kaunista täplikästä kissaa. Emo ja kaksi jo melko varttunutta pentua. Tunnistimme ne heti gepardeiksi.

Paikalla oli ennen meitä 3-4 safariautoa. Ne olivat sääntöjä uhmaten ajaneet ajouralta muutamia kymmeniä metrejä ruohikkoon lähemmäksi gepardeja. Niin teimme mekin.

Gepardiemo istui kaikessa rauhassa katsellen jokiuoman suuntaan. Pennut kyllästyivät kököttämään paikoillaan. Ne riehaantuivat hurjavauhtiseen kissaleikkiin - aivan kuin kotikissan pennut! Näillä tosin oli vauhti todella hurjaa. Kuten sopiikin maailman nopeimmalle maaeläimelle. Gepardin nopeus ylittää 100 km/tunnissa. Eläintieteilijät selittävät huikean nopeuden olevan ruumiinrakenteen ansiota.

Taisimme ihailla gepardeja jopa lähemmäksi puolisen tuntia. Meistä ne eivät tuntuneet juurikaan piittaavan kuten eivät muutkaan Serengetin eläimet. Se oli seikka, joka jaksoi ihmetyttää. Toki gepardin pennut silloin tällöin jäivät meitä tuijottelemaan - yrittivät varmaankin saada muodostettua meistä jonkinlaista käsitystä. Ilmeisesti olimme niille jonkinlaisia ufoja.

Gepardien tapaaminen oli kiistämättä yksi Serengetin safarimme kohokohtia. Tässä muutamia kuvia näistä riehakkaista ja iloisista eläimistä:

16.1.2014
Matti Uurinmäki