keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Spinalonga Kreeta

Kuten edellisessä jutussa kertoilin, Spinalonga on saari Plakan kylän edustalla. Spinalonga tuli niin suomalaisten kuin monien muidenkin ulkomaalaisten turistien tietoisuuteen, kun Victoria Hislop kirjoitti Saari-nimisen palkitun teoksensa ja kun tuon teoksen pohjalta lisäksi tehtiin tv-sarja. Sitähän on esitetty myös Suomessa kuluvan kevään aikana.

Spinalonga tunnetaan erityisesti spitaalisten eli lepraa sairastaneiden eristyssiirtolana. Siinä käytössä se oli lähinnä toisen maailmansodan ajoilta aina 1950-luvulle saakka. Siis hyvin synkkä ja surullinen historia saarella on siltä osin. Lepra on tarttuva bakteeritauti, johon aikoinaan ei ollut mitään parannuskeinoa. Nykyään lepra voidaan lääkkeillä parantaa. Aikoinaan tartuntavaaran vuoksi leprapotilaat eristettiin. Lisäsyynä saattoi olla sekin, että lepra aiheuttaa ikäviä ihomuutoksia, jotka saattavat tehdä lepraa sairastavasta ulkonäöltään hyvin poikkeavan.

Alunperin Spinalonga oli linnoitussaari. Kreeta kuului suunnilleen 1200-1600 -luvuilla Venetsian kauppatasavallan hallintaan. Venetsialaiset rakentelivat eri puolille Kreetaa puolustuslinnoituksia osmanien varalta. Näitä linnoituksia tämän päivän turistit käyvät ihmettelemässä. Myös Spinalongalle rakennettiin linnoitus. Spinalongan rakennukset ovat siis pohjimmiltaan hyvin vanhoja. Toki niitä lienee korjailtu ja muutettu myös spitaalisiirtolan aikoina.

Spinalonga Kreeta - veneestä kuvattuna.

Spinalongan pääportin tunnelikäytävä läpi muurin.

Spinalongan siirtola toimi kuin pieni kyläyhteisö. Siellä oli sairaala, leipomo, taverna ja kauppa. Ilmeisesti myös muuta elinkeinotoimintaa. Siirtolan asukkaat eivät kuitenkaan voineet poistua saarelta. He asustivat linnoituksen muurien sisällä. Porttikäytävissä oli lukitut metalliportit.






Spinalongan porttikaareja.

Spinalongan leipomon uuni.




Suuri rinneasumus Spinalongassa.


Yhteydet ulkomaailmaan toimivat lähinnä Plakan kylän ja kyläläisten välityksellä. Plakan kylä osittain sai toimeentulonsa Spinalongaan pohjautuen. Sairastuneille maksettiin valtion taholta avustusta, jolla he kykenivät hankkimaan ruokansa. Se, mitä ei voitu tehdä tai kasvattaa saarella, piti hankkia Plakan välityksellä muualta.

Spinalongan venelaituri Plakan puoleisella sivustalla.



Spinalongan jyrkännerantaa.




Spinalongan rakennukset ovat nykyisin osin raunioituneita, mutta silti niistä pääsee aistimaan, millaista kenties on ollut asua tuossa suljetussa yhteisössä. Silti ei tietenkään voi tuntea sitä henkistä ahdistusta ja surua, mikä muurien sisällä on vallinnut. Kun unikot ja muut värikkäät kukat raunioiden keskellä nyt ilahduttavat turistin silmää, sortuu helposti esteettisen idyllin valtaan.


Spinalongan pääkujaa rakennuksineen.
Spinalongan pääkujaa rakennuksineen.





Spinalongan asuinosan rinnettä.


Edestakaisen venematkan hinnaksi Plakasta Spinalongalle laivuri ilmoitti 8 euroa per nenä. Melko arvokasta tuumin itsekseni, sillä matka kesti vain noin 10 minuuttia suuntaansa. Ja veneeseenhän mahtui jopa 20-30 henkeä. Toisaalta Plakassa näytti olevan Spinalonga-kuljetuksen suhteen ilmeisesti monopoli. Ei ole tietoa, mitä kuljetus Eloundasta olisi maksanut. Mutta eihän sitä Spinalongassa kovinkaan usein tulisi käytyä.


Olimme tuona aamuna Plakassa ainoat Spinalongalle lähdössä olevat turistit. Silti veneeseen änkesi kymmenkunta muuta henkilöä. Vaimoni arveli, että jonkinlaisia työntekijöitä oli menossa Spinalongalle, mitä itse ihmettelin. Vaimoni oli oikeassa. Saarella selvisi, että koko ryhmä oli työntekijöitä. Sitä paitsi veneemme mukana menneet eivät suinkaan olleet saaren ainoat työntekijät. Heitä oli siellä jo lukuisa määrä ennestään ja myös Eloundan suunnalta tuli lisää. Työntekijäryhmä käsitti tietysti lipunmyyjät ja lipuntarkastajat, mutta ennen muuta saarella oli lukuisia - vähintäänkin 20-30 - henkilöä, joista osa oli tekemässä jonkinlaisia restaurointi- ja huoltotoitä, mutta osa oli vain jonkinlaisia "vahteja". He vain seisoskelivat eri puolilla saarta kiertävää kulkureittiä ja ikään kuin valvoivat, ettemme tehneet mitään tyhmää.






Valitettavasti tuli paljon kiisteltyjen EU-tukien vuoksi mieleen Kreikan julkisen sektorin tehottomuus. En voinut välttyä siltä kiusalliselta ajatukselta, että Suomessa näitä tyhjäntoimittajavalvojia ei taatusti olisi hyväksytty.

Saarella oloon oli varattu yksi tunti. Vene tulisi - ja myös tuli - hakemaan tunnin kuluttua. Aika oli verraten sopiva tutustua Spinalongan asunto-osaan ja myös kiertää koko saaren ympäri. Suurin osahan saaresta oli rakentamatonta. Saaren ympäri rantatörmää myöten kiersi hyvä kävelyreitti.

Nousimme myös ylös saaren laelle. Siellä oli varsinainen linnoituksen puolustusmuuri ampumatasanteineen ja -aukkoineen. Auringonpaiste, lempeä tuuli ja kauniit kukat tekivät tuosta vanhasta sotapesästä nyt lomalaisen idyllin.

Saaren laelle johtavaa portaikkoa





Saaren laen kivikoita.




Linnoituksen muuria ampumaaukkoineen saaren laella.


Plakaan palattuamme emme ajaneetkaan takaisin Eloundaan, vaan jatkoimme eteenpäin ja nousimme vuoristoon. Pieniä vuoristoteitä kierrellen ajelimme läpi useiden ahtaasti rakennettujen vuoristokylien. Totesimme, että ne olivat lähes autiokyliä. Väki oli kaikonnut kaupunkeihin. Vain siellä täällä näkyi vanhoja mummoja ja pappoja, mutta valtaosa kylien keskustojen taloista oli ilmiselvästi asumattomia. Vuorireittimme päättyi vihdoin Neapoliin, joka sekin oli tuttu paikka Saari-sarjasta. Sieltä sitten kurvasimme takaisin Kreetan päätielle ja kohti hotelliamme.

Suosittelen Iraklionin seudulle matkansa suuntaavia käymään myös Plakassa ja Spinalongalla. Kyllä se tuo uudenlaisen kokemuksen Kreetasta.

28.5.2014
Matti




Kiehtova Plakan kylä Kreetalla

Vuoden 2014 keväällä televisiossa on esitetty Victoria Hislopin Saari-teokseen pohjautuvaa samannimistä 26-osaista tv-sarjaa. Kuten sarjaa seuranneet tietävät, se kertoo Kreetasta ja kreetalaisista, ennen muuta Plakan kylän ja tuon kylän edustalla olevan Spinalongan saaren asukkaista.

Plakan kylä ja Spinalongan saari (vas.) vuorenrinteeltä katseltuna. Keskellä Eloundan lahti, jota suoja pitkä niemi.

Spinalonga ei kirjan/sarjan kuvaamana aikana ollutkaan mikä tahansa saari, vaan spitaalisten - siis leprapotilaiden - eristyssiirtola. Tautiin sairastuneiden oli muutettava saarelle suljettuun yhteisöön. Plakan kyläläisillä oli melko tiiviitä yhteyksiä saarella eläneisiin. Ehkäpä sen vuoksi tuo tarttuva tauti riehui myös Plakan kylässä ja toistuvasti joku kyläläisistä joutui lähtemään kodistaan saarelle pakkoevakkoon.

Kirjaa en ole valitettavasti - ainakaan vielä - lukenut. Tv-sarja on ollut mielestäni varsin onnistuneesti toteutettu. Tietysti se aika ajoin on vaikuttanut melko hidastempoiselta, kun on tottunut näkemään amerikkalaisia "mutkat suoriksi" -sarjoja, mutta hyvä niin. Sympaattista kerrontaa, jota innostuin seuraamaan, vaikka suhtaudunkin periaatteessa varsin penseästi ylipäätään tv-sarjoihin.

Plaka vuorenrinteeltä katseltuna. Vanhan kylän takana uutta hotellialuetta.


Pitkän sarjan kuluessa plakalaiset tulivat niin tutuiksi, siis tv-tuttaviksi ja jopa eräänlaisiksi ystäviksi, että mitenkään ei voinut jättää käymättä Plakassa, kun Kreetalle tuli jälleen matkattua. Sitä paitsi majoituskohteemme Iraklionin itäpuolella oli verraten lähellä Plakan seutua.

Niinpä erään lomapäivämme ohjelmaksi valitsimme ajelun Plakaan. Tietysti tarkoituksemme oli käydä veneellä myös Spinalongalla, jos se suinkin vain onnistuisi, kun ei ollut mikään turistisesongin aika. Kreetan päätietä, joka osin on suorastaan moottoritietasoinen, ajelimme ensin Agios Nikolauksen kupeeseen.

Päätiellä ajelukin oli maisemien puolesta antoisaa, sillä tie luikerteli läpi vuoriston. Maisema kahden puolen tietä oli jylhää, vaikuttavaa. Appelsiinit olivat jo kypsyneet. Niinpä tien varressa oli mummoja myyntikojuineen - ja ajan kuluksi kudinvartaineen, sillä turistiliikenne oli verraten harvalukuista. Agios Nikolauksen sisäänajon suulla käännyimme vasemmalle kohti Eloundaa.

Eloundan rantaseutua sanotaan Kreetan kalleimmaksi. Siellä on lukuisia luksushuviloita niin mannerkreikkalaisilla kuin ulkomaalaisilla. Osa aivan rannassa, osa ylempänä vuorenrinteellä laajoine näköaloineen. Kaunista rantamaisemaa se kieltämättä olikin.

Eloundassa on vilkas pienvenesatama. Ilmeisesti juuri rikkaan asujaimiston seurauksena. Eloundasta on myös suorastaan aikataulun mukaisia venekuljetuksia Spinalongalle. Tiettävästi matka kestää noin parikymmentä minuuttia suuntaansa. Eloundan lahti on pitkän niemen suojaama, joten merenkäynti ei liene useinkaan haitaksi. Ajoimme päätietä satamaan, mutta päätimme jatkaa suoraan Plakaan siinä toivossa, että sieltäkin olisi venekuljetuksia Spinalongalle. Plakahan on itse asiassa paljon lähempänä Spinalongaa, mutta toisaalta paljon pienempi rantakylä kuin Eloundan kaupunki.

Juuri ennen Plakaa Spinalonga tulee hyvin esille. Oli suorastaan pakko pysähtyä rantatien reunaan sitä ihastelemaan - samalla muistaen sen synkän historian.

Spinalonga Kreeta. Saari Eloundasta tulevalta tieltä katsottuna.


Ennen vanhan Plakan kylän keskustaa on uusi hotellialue vuoren rinteessä. Matkailijavirrat ovat siis ulottaneet lonkeronsa vahvasti myös Plakaan. Jossakin matkaoppaassa väitettiinkin, että Spinalonga on sesonkiaikana turistien määrässä peräti kakkossijalla Knossoksen palatsialueen jälkeen. On tainnut Victoria Hislop tehdä kirjallaan Plakan kylälle suuren palveluksen.

Vanha Plaka on edelleen verraten pieni kylä, jonka läpi johtaa vain yksi päätie, siis ns. rantatie. Se sivuaa myös venesatamaa, jonka viereen pysäytimme automme. Rannassa istuskeli jo muutamia ukkoja. Menimme norkoilemaan lähemmäksi. Selvisi, että Plakasta lähtee vene Spinalongalle. Eikä tarvitsisi odotella kuin parikymmentä minuuttia. No se aikahan kuluisi mainiosti katsellessa venesataman pienimuotoista hyörinää.

Plaka Kreeta. Pieni rantakylä vuorten juurella.





Plakan pääkatu.


Rantatörmällä on pari kolme tavernaa. Muistimme, että matkaoppaiden mukaan niitä mainostettiin erinomaisina kalatavernoina. Nyt aaumutuimaan ne näyttivät vielä olevan kiinni, ehkä jopa vielä talvilevossa.

Plakan eräs rantataverna.

Plakan venerantaa meren suunnasta nähtynä.

Spinalongan vene Plakan rannassa.

Tavernojen vieressä oli myös pieni käsityöliike, jossa omistajarouva jo puuhaili. Liikkeen tunnusmerkki näytti olevan hempeä, lähinnä kai turkoosiksi luonnehdittava väri. Kaikki tuotteet - helmet, korut, laukut, huivit jne - olivat tuota samaa värisävyä. Lastenlapsille, siis tytöille, ostimme pienet tuliaiset, vaikka kovinkaan aitoina käsitöinä emme osanneet tämän liikkeen tuotteita arvostaa.

Käsityöliike Plakan venerannassa.

Hieman se veneen lähtö venähti, mutta ei kohtuuttoman paljon.

Spinalongasta kerron seuraavassa tarinassa.

28.5.2014
Matti

tiistai 27. toukokuuta 2014

Village Heights Golf Resort - Kreeta

Tämän kevään Kreetan matkallamme majapaikkana oli Village Heihgts Golf Resort. Paikka on RCI-kohde kuten Grand Leoniki, jonne tarkoituksemme oli alunperin mennä. Ehkä on tarpeen hieman kertoilla tuosta majoituskohteestamme siltä varalta, että joku toinen miettii sinne menemistä.

Village Heights Golf Resort sijaitsee runsaat parikymmentä kilometriä Iraklionista itään. Matkaa siis Hanian kentältä tulee melko paljon - muistelen, että ehkä noin 170 km, mutta saatan muistaa väärin. Iraklionin kenttä sen sijaan on tietysti lähellä eli parinkymmenen kilsan päässä. Jos tulee lännestä Kreetan päätietä myöten, niin päätieltä käännytään kohti Kastellia. Päätien risteyksestä on ehkä noin kilometrin verran siihen risteykseen, josta lähtee oikealle sivutie hotellille. Risteyksessä on viitta.

Village Heights Golf Resort - Kreeta


Hotelli on apartementos-tyyppinen. Aika laajalla alueella, mutta huonemäärää en ole tarkistanut. Respasta huoneisiin laukut ja tulijat kuskataan golf-autolla, joten itse ei tarvitse laukkuja raahata. Mahdollinen vuokra-auto on parkkeerattava hotellin edustan parkkipaikalle, joten sitä ei voi huoneen luokse viedä. Huoneistot sijaitsevat rinnemaastossa varsin sokkeloisissa "pinoissa". Lähiympäristö on muokattu puutarhaksi, joka tosin vielä on osittain alkuvaiheessaan. Kuitenkin varsin siistiä. Ainakin osasta huoneistoista on näkymä alarinteen yli meren suuntaan, mutta merihän on verraten kaukana, joten merinäköalasta ei oikein voi puhua.

Näkymä meren suuntaan - huoneen terassilta

Hotelli ei sijaitse missään kaupungissa eikä edes kylässä, vaan suorastaan yksinään vuorten alarinteellä. Meren rantaan on muutama kilometri, suunnilleen viisi. Suosittelen auton vuokraamista, vaikka hotellilta onkin muutaman kerran päivässä ilmainen pikkubussikuljetus Limin Hersonnissokseen, jonne on noin 6 km. Tuo Limin Hersonissos on rantakaupunki ja sesongin aikana englantilaisnuorten kansoittama.

Limin Hersonissos - rantakaupunki


Ehkäpä hieman inhimillisempi paikka on Old Hersonissos, jonne hotellilta on 3-4 kilometriä. Hotellin kuljetusbussista voi jäädä välillä pois ja kävellä noin kilometrin verran. Sitä en tiedä, miten pääsee takaisin - paitsi taksilla.

Old Hersonissos - Margon taverna


Hotellin yhteydessä on pieni kioskimyymälä, josta peruselintarvikkeita. Hotellin kuljetuksella voi käydä ruokaostoksilla Hersonissoksessa, jossa bussikuljetus pysähtyy ja lähtee suoraan marketin edestä. Jos on oma vuokra-auto voi käydä joko samassa paikassa tai vaikkap Lidlissä, joka löytyy Iraklionista Hersonissokseen menevän ns. vanhan päätien varresta. Lidlin lähettyviltä löytyy myös Shellin huoltoasema, mutta muitakin bensapaikkoja on.

Huoneet ovat perustasoa. Televisioita vaihdettiin parhaillaan uudempiin. Nykyaikaa oli, että huoneissa oli mahdollisuus käyttää langatonta nettiä, joka tosin ei nopeudella hurmannut. Hotelli kuuluu kansainväliseen Diamonds Resortin ketjuun, jolla oli ainakin meidän käyntimme ajankohtana suomalainen myyntiedustaja (tavallaan myös opas) hotellissa. Häneltä sai kielitaidotonkin hyviä vihjeitä.

Village Heights Golf Resort -  2 hengen huone

Aamiainen oli varsin hyvätasoinen. Hinta oli tuohon aikaan hieman yli 9 euroa, mutta hinta käsittääkseni muuttui sesongin mukana. Jostakin syystä ei näyttänyt olevan kävijöiden suosiossa, sillä istuimme monena aamuna vaimoni kanssa kahdestaan notkuvien tarjoilupöytien keskellä. Käytimme itse hotellin aamiaista joka päivä, mutta emme muita ruokailuja.

Pieni kulmaus hotellin laajaa puutarhaa - huoneen terassin vieressä

Hotellin yhteydessä on uima-allas ja lasten allas ja lasten leikkipaikka allasalueen vieressä.

Uima-allasaluetta, taustalla ravintolatiloja

Mielestäni ihan hyvä vaihtoehto majoitukselle, kunhan käyttää vuokra-autoa. Ilman sitä paikka on liian syrjässä asutuskeskuksista ja uimarannoista, joten aika voi käydä pitkäksi. Jos on auto käytettävissä, niin kohde on hyvä kiintopiste lähteä ajelemaan niin vuoristoon, Knossokseen, rannoille, Plakaan ja Spinalongalle kuin moniin muihinkin paikkoihin. Lapsia ajatellen lähistöllä on mm. vesipuisto ja labyrinttipuisto sekä suhteellisen lähellä myös akvaario. Ja tietysti golfkenttä aivan aidan takana, jos on sen lajin harrastaja.

27.5.2014
Matti

Hieroglyfien salaisuus

Nuorten seikkailukirja, jossa Egyptissä matkalla oleva suomalaistyttö ryhtyy ratkomaan faaraoajan vuosituhansia vanhaa salaisuutta.

Faarao Tutankhamon on kuuluisa hänen hautakammiostaan löydettyjen aarteiden vuoksi. Tutankhamon hallitsi mahtavaa muinaisen Egyptin valtakuntaa teini-ikäisenä n. 10 vuotta. Hän kuoli n. 19-vuotiaana. Tiedemiehet ovat kautta aikojen kiistelleet hänen arvoituksellisen kuolemansa syystä ja epäilleet niin murhaa kuin sairautta tai tapaturmaa.

Elsa on isovanhempiensa mukana Egyptin matkalla ja pääsee Kuninkaiden laaksossa tutustumaan faaraoiden hautoihin. Hän valokuvaa hautakammioiden hieroglyfikirjoituksia. Matkan aikana eräs munkki tulkitsee hieroglyfiviestin. Elsa yrittää ratkaista salaperäistä viestiä Kairon Egyptiläisessä museossa Tutankhamonin haudasta löydetyn vanhan lautapelin avulla. Onnistuuko hän hieroglyfien avulla samalla selvittämään Tutankhamonin kuoleman vuosituhantisen salaisuuden?


Elsan seikkailu vie lukijan sisälle sekä Egyptin tuhansia vuosia vanhaan historiaan että nykypäivän matkailukohteisiin. Kirjassa liikutaan Luxorissa, Hurghadassa ja Kairossa. Seikkalun ohessa lukija saa annoksen perustietoa Egyptistä. Kirjan tapahtumapaikat ovat todellisia ja niiden kuvaus perustuu kirjoittajan henkilökohtaiseen kokemukseen. Kirjassa on värivalokuvakuvitus.Kirja on julkaistu vain e-kirjana ja saatavissa Elisan e-kirjapalvelusta.


Hieroglyfien salaisuus on Seikkailuja maailmalla -sarjan 6. teos. Sarjan kirjat ovat itsenäisiä teoksia, joilla ei juonellista jatkumoa, joten ne ovat täysin itsenäisesti luettavissa. Tämän kirjan päähenkilö on seikkaillut aikaisemmin sarjan 2. teoksessa Kuolema Kultaisessa Kolmiossa, jonka tapahtumat sijoittuvat Thaimaahan. Sen sijaan sarjan ensimmäinen teos Murha Niilillä vie myös Egyptiin, mutta siinä päähenkilöinä ovat kaksoset Heta ja Aapo.

27.5.2014
Matti Uurinmäki


Tutankhamon, teinifaarao vuosituhansien takaa

Jos nykypäivän ihmisiltä kysytään luetteloa maailman historian tunnetuimmista hallitsijoista, kärkijoukkoon nousee epäilemättä muinaisegyptiläinen nuorukainen. Hänet me tunnemme nimellä Tutankhamon.

Kymmenkunta vuotta sitten tein laajahkon kiertomatkan Egyptissä. Erittäin mielenkiintoinen ja antoisa reissu se olikin, suorastaan yksi parhaista matkoista. On tietysti selvää, että se oli täynnä historian tuulahduksia. Jopa niin paljon, ettei kaikkea kyennyt sulattelemaan ja omaksumaan.

Matkamme alkoi Luxorista, muinaisen Egyptin Thebasta. Tutustuttuamme siellä sekä Karnakin että Luxorin temppeleihin ja tietysti myös Kuninkaiden laaksoon jatkoimme laivaristeilyllä Assuaniin. Tuon risteilyosuuden pohjalta kirjoittelin runsas vuosi sitten ensimmäisen teokseni Seikkailuja maailmalla -nuortenkirjasarjaan. Murha Niilillä -kirja oli jonkinlainen pakon sanelema seuraus siitä, kun risteilymatkalla syvennyin jälleen kerran Agatha Christien kuolemattomaan Kuolema Niilillä -tarinaan.

Assuanista palasimme Luxorin kautta takaisin kohti pohjoista ja ajelimme itäisen autiomaan läpi Punaisen meren rannalle Hurhghadaan. Pari rantapäivää siellä ja sitten pitkä ajomatka Kairoon. Välillä oli mielenkiintoinen poikkeama Pyhän Antonioksen luostariin, jota syystä pidetään kristikunnan vanhimpana edelleen toimivana luostarina. Kairossa tietysti kävimme pyramideilla ja Egyptiläisessä museossa. Kairosta jatkoimme vielä muutamaksi päiväksi rantalomailemaan Sharm el-Sheikiin.

Mutta palatkaamme siis teinipoika Tutankhamoniin. Miksi hän on niin kuuluisa, vaikka hän hallitsi vain vajaat kymmenen vuotta ja kuoli noin 19-vuotiaana. Ja aikaakin hänen hallituskaudestaan on kulunut runsaat 3300 vuotta. Sitä paitsi hän ei ollut tekojensakaan puolesta mikään merkittävä hallitsija. Paljon häntä vaikuttavimpia faaraoita oli Egyptissä - ennen muuta tulevat mieleen Ramses II, Thutmosis III ja Seti I. Jopa Tutankhamonin isä Akhenaten jätti nimensä historiaan tekojensa vuoksi. Hänet nimittäin tunnetaan vääräuskoisena faaraona, joka hylkäsi Theban pääjumalan Amonin ja lukuisat muut vähempi arvoiset jumalta. Sen sijaan Akhenaten nosti ainoaksi jumalaksi auringonjumala Atenin.

Tutankhamonista teki kuuluisan hänen hautansa. Se löydettiin vuonna 1922 arkeologi Howard Carterin ja hänen rahoittajansa lordi Carnarvonin toimesta. Hautakammio sinänsä ei ollut kummoinen - ja miksi olisi ollutkaan, sillä Tutankhamonin hallituskausi oli verraten lyhyt. Mutta hauta oli täynnä esineitä. Paitsi että osa esineistä oli puhdasta kultaa ja siten rahallisestikin arvoikkaita, mutta ennen muuta esineistö oli kultaakin arvokkaampaa kulttuurihistoriallisesti. Esineistöön kuului mm. kultainen sarkofagi ja kuolinnaamio, joka on eräs maailman tunnetuimpia ja kuvatuimpia kulttuuriaarteita.

Tunkhamon - kultainen sarkofagi

Tutankhamon - kultainen kuolinnaamio



Kairon Egyptiläinen museo oli paikka, jossa faaraoajan historiasta kiinnostunut olisi halunnut viettää aikaa päivätolkulla. Siellä olivat esillä myös Tutankhamonin haudan aarteet - tai siis osa niistä. Vanhan museon tilat eivät sallineet läheskään kaikkien aarteiden esille laittamista. Tiettävästi uusi museo on rakenteilla - kenties jo valmiskin. Jos nykypäivän egyptiläiset keskinäisiltä kahinoiltaan ehtivät siellä jotain rakentaa, en malta olla ironisesti toteamatta.

Egyptiläinen museo Kairo


Tutankhamoniin liittyy kuitenkin yksi salaperäisyys - nimittäin hänen kuolemansa. Tutankhamon oli siis vääräuskoisen faaraon Akhenatenin poika ja - faaraoiden tapaan - hänen puolisonaan oli hänen oma sisarpuolensa. Akhenatenin aikana ja mitä todennäköisimmin myös hänen jälkeensä Egypti oli melkoisessa käymistilassa. Riehuihan maassa uskonkiistoja, koska vaikutusvaltaisen papiston ylläpitämää jumalakulttia vastaan oli noustu ja pääjumala Amon syrjäytetty. Papisto alkoi saada uudelleen otetta vallasta. Heidän tavoitteensa oli mitä todennäköisimmin kitkeä juuriaan myöten vääräuskoisen faaraon perimä. Ehkä siinä meni myös Tutankhamon.

Tutankhamonin kuolemaa ovat tämän päivän tiedemiehet yksi toisensa jälkeen yrittäneet selvittää. Kuolinsyyksi on esitetty tapaturmaa ja sitä seurannutta tulehdusta, malariaa tai muuta sairautta, iskemällä tehtyä murhaa, myrkyttämällä tehtyä murhaa ja mitä milloinkin. Tuskinpa siihen aivan sataprosenttista selvyyttä saadaankaan.

Tutankhamonin kohtalon ja ylipäätään Egyptin kiehtovan historian innoittamana laittelin korteni tähänkin kekoon ja kirjoitin nuortenkirjasarjaani toisen Egypti-aiheisen teoksen nimellä Hieroglyfien salaisuus. Toivon sen osaltaan lisäävän nuorten kiinnostusta Egyptin historiaan, sillä onhan se samalla meidän kaikkien historiaa.

27.5.2014
Matti

Tuoli Tutankhamonin haudasta

Tutankhamonin ka-sielu

Kreeta - jumalten saari

Vuosi sitten kävin - vasta ensimmäisen kerran - Kreetalla, mutta ihastuin jo silloin saaren karuun kauneuteen. En ole mikään rantalomailija. Taidan olla siihen liian kärsimätön luonne. Minun on päästävä kulkemaan uusiin paikkoihin. Jos ei muuta, niin koluamaan kivikoita tai raavituttamaan sääreni piikkipensaissa. Tai ainakin vähintään autolla ajelemaan vuorten soliin ja ihmettelemään ja ihailemaan näkymiä. Kreetalla siihen on erinomainen mahdollisuus.

Olen myös kiinnostunut historiasta. Kreetallahan sitä riittää - ainakin saaren kokoon nähden. Sitä paitsi Kreetan historia on niin Euroopan kuin koko maailman mittakaavassa todella vanhaa. Voihan Kreetaa täysin perustellusti sanoa Euroopan kulttuurin kehdoksi. Kreetan salaperäiseksi jäänyt minolaiskulttuuri on samoilta ajoilta kuin Egyptin paljon paremmin tunnettu faaraoaika. Siis useita vuosituhansia vanhaa. Vasta Kreetan jälkeen kehittyi Antiikin Kreikka, jota koulukirjoissamme ylistetään.

Historiallisiin taidenautintoihin Kreetalla olisi erinomainen mahdollisuus, mutta valitettavasti en ymmärrä taiteesta mitään. Maalauksissa minua sykähdyttää realismi, mutta vaikuttaa siltä, että se ei ole lainkaan sitä mitä taideharrastajat ja taideasiantuntijat arvostavat.

Niin, ihastuin siis Kreetaan jo vuosi sitten. Niinpä päätin tehdä tänä keväänä heti toisen matkan Kreetalle. On paras takoa silloin, kun rauta on kuumaa. Jos nyt käyttäisin tätä vanhaa sepän lausahdusta, sillä olenhan kyläsepän poika. Monta kertaa ahjon palkeita lapsena käyttänyt ja nähnyt hevosenkengän ja reenjalasraudan hehkuvan - ja myös alasimella taipuvan.

Tein vaimoni kanssa matkan Kreetalle jo maalis-huhtikuun vaihteessa. Siis varsin aikaisin keväällä. Kreetan luonto oli kyllä jo hyvin vastaanottavainen eikä säässäkään ollut valittamista, sillä lämpötila keikkui 20 celsiusasteen tienoilla ja päivät olivat pääosin aurinkoisia. Turisteja Kreetalla oli verraten vähän - tai ainakin niin luulen, mutta omakohtaista kokemusta kesäkaudesta minulla ei ole. Monet Kreetan palveluista toimivat puoliteholla. Niinpä tavernojen ruokalistat olivat monin paikoin vielä talviteloilla ja tarjonta siten supistettua. Eihän siellä toki nälkää tarvinnut nähdä. Jos ei muuta keksinyt, niin ainahan oli tarjolla vaikkapa giroskebabia.

Alunperin tarkoituksemme oli jälleen majoittua Grand Leoniki -hotelliin Rethymnonin lähettyvillä, mutta hotelli olikin remontissa. Niinpä meille tarjottiin mahdollisuutta käyttää ketjun toista kohdetta Village Heights Golf Resort -hotellia, joka sijaitsi Iraklionin suunnalla. No, mikäpä siinä. Vuokra-autollahan joka tapauksessa lähtisimme Hanian kentältä, joten kaipa sitä voisi ajaa hieman pitemmänkin matkaa. Eihän Kreeta sentään mikään mahdottoman suuri saari ollut. Itse asiassa paikan vaihdos voisi tuoda aivan uusia kokemuksia ja elämyksiä.

Niin se toikin. Mietimme matkaohjelmamme uusiksi. Se oli itse asiassa hyvinkin helppoa, sillä Iraklionin suunnalla oli paljon mielenkiintoisia kohteita. Televisiosta olimme alkaneet seurata Saari-nimistä sarjaa, joka perustui Victoria Hislopin samannimiseen kirjaan. Sehän rakentui Spinalongan spitaalisiirtolan ja Plakan kylän ihmisten kohtaloiden pohjalle. Televisiosarja oli vaikuttanut hyvin sympaattiselta ihmiselon kuvaukselta. Eräänlaisina must-kohteina ohjelmaamme tulivatkin Plaka ja Spinalonga. Ja tietysti olisi käytävä Knossoksessa, minolaiskulttuurin vaikuttavinta palatsirauniota katsomassa. Käyntikohteita voisivat olla myös Lasithin tasanko ja sen reunavuoren kätköissä piilevä Zeus-jumalan syntymäluola. Siinähän sitä olisi ohjelmaa viikon matkalle.

Ajattelin kertoa hieman lähemmin noista mainituista kohteista myöhemmissä erillisissä blogiteksteissä, ettei tämä jaarittelu muodostuisi kohtuuttoman pitkäksi. Kertoa sen vuoksi, että ehkä niistä tarinoista olisi hyötyä jollekulle, joka aikoo samoja polkuja myöhemmin tallata. Laitan oheen vielä muutaman kuvan, mutta niitäkin lisää sitten myöhemmin.

27.5.2014
Matti

Spinalonga Kreeta





Viljelyksiä vuoristoylängöllä Mochoksen kylän eteläpuolella

Vuohia Ambeloksen solan lähettyvillä

Agisarasin rantaa Hersonissoksen lähettyvillä